temmi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
temmi (5)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | temmi | temmit |
| genetiivi | temmin | temmien (temmein) |
| partitiivi | temmiä | temmejä |
| akkusatiivi | temmi; temmin |
temmit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | temmissä | temmeissä |
| elatiivi | temmistä | temmeistä |
| illatiivi | temmiin | temmeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | temmillä | temmeillä |
| ablatiivi | temmiltä | temmeiltä |
| allatiivi | temmille | temmeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | temminä | temmeinä |
| translatiivi | temmiksi | temmeiksi |
| abessiivi | temmittä | temmeittä |
| instruktiivi | – | temmein |
| komitatiivi | – | temmeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | temmi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
lyhentynyt sanasta temmirauta < ruotsin sanasta stämjärn[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.