telefoni

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

telefoni (5)

  1. (vanhentunut) puhelin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi telefoni telefonit
genetiivi telefonin telefonien
(telefonein)
partitiivi telefonia telefoneja
akkusatiivi telefoni; telefonin telefonit
Sisäpaikallissijat
inessiivi telefonissa telefoneissa
elatiivi telefonista telefoneista
illatiivi telefoniin telefoneihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi telefonilla telefoneilla
ablatiivi telefonilta telefoneilta
allatiivi telefonille telefoneille
Muut
essiivi telefonina telefoneina
translatiivi telefoniksi telefoneiksi
abessiivi telefonitta telefoneitta
instruktiivi telefonein
komitatiivi telefoneine-
+ omistusliite

Esperanto[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

telefoni

  1. soittaa (puhelimella)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [te.le.ˈfoː.ni]

Etymologia[muokkaa]

Kantasanasta telefono ja verbin infinitiivin päätteestä -i

(telefon+i ← telefon+o)