tekarit

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tekarit (6) [1] (monikollinen)

  1. (arkikieltä) tekohampaat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ekɑrit̪/
  • tavutus: te‧ka‧rit

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tekarit
genetiivi tekarien
tekareiden
tekareitten
partitiivi tekareita
tekareja
akkusatiivi –;
tekarit
sisäpaikallissijat
inessiivi tekareissa
elatiivi tekareista
illatiivi tekareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tekareilla
ablatiivi tekareilta
allatiivi tekareille
muut sijamuodot
essiivi tekareina
translatiivi tekareiksi
abessiivi tekareitta
instruktiivi tekarein
komitatiivi tekareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tekari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tekarit Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6