tavoitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tavoitus (39)

  1. tavoittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑʋoi̯t̪us/
  • tavutus: ta‧voi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavoitus tavoitukset
genetiivi tavoituksen tavoitusten
tavoituksien
partitiivi tavoitusta tavoituksia
akkusatiivi tavoitus;
tavoituksen
tavoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tavoituksessa tavoituksissa
elatiivi tavoituksesta tavoituksista
illatiivi tavoitukseen tavoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavoituksella tavoituksilla
ablatiivi tavoitukselta tavoituksilta
allatiivi tavoitukselle tavoituksille
muut sijamuodot
essiivi tavoituksena tavoituksina
translatiivi tavoitukseksi tavoituksiksi
abessiivi tavoituksetta tavoituksitta
instruktiivi tavoituksin
komitatiivi tavoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tavoitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tavoittaa (tavoit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]