tavoittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tavoittelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑʋoi̯t̪ˌt̪elu/
- tavutus: ta‧voit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tavoittelu | tavoittelut |
| genetiivi | tavoittelun | tavoittelujen tavoitteluiden tavoitteluitten |
| partitiivi | tavoittelua | tavoitteluita tavoitteluja |
| akkusatiivi | tavoittelu; tavoittelun |
tavoittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavoittelussa | tavoitteluissa |
| elatiivi | tavoittelusta | tavoitteluista |
| illatiivi | tavoitteluun | tavoitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavoittelulla | tavoitteluilla |
| ablatiivi | tavoittelulta | tavoitteluilta |
| allatiivi | tavoittelulle | tavoitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tavoitteluna | tavoitteluina |
| translatiivi | tavoitteluksi | tavoitteluiksi |
| abessiivi | tavoittelutta | tavoitteluitta |
| instruktiivi | – | tavoitteluin |
| komitatiivi | – | tavoitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tavoittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi tavoitella ((vahva) vokaalivartalo tavoittele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. tavoitteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tavoittelu Kielitoimiston sanakirjassa