tavoitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tavoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä tavoitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tavoitteleminen | tavoittelemiset |
| genetiivi | tavoittelemisen | tavoittelemisten tavoittelemisien |
| partitiivi | tavoittelemista | tavoittelemisia |
| akkusatiivi | tavoitteleminen; tavoittelemisen |
tavoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavoittelemisessa | tavoittelemisissa |
| elatiivi | tavoittelemisesta | tavoittelemisista |
| illatiivi | tavoittelemiseen | tavoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavoittelemisella | tavoittelemisilla |
| ablatiivi | tavoittelemiselta | tavoittelemisilta |
| allatiivi | tavoittelemiselle | tavoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tavoittelemisena (tavoittelemisna) |
tavoittelemisina |
| translatiivi | tavoittelemiseksi | tavoittelemisiksi |
| abessiivi | tavoittelemisetta | tavoittelemisitta |
| instruktiivi | – | tavoittelemisin |
| komitatiivi | – | tavoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tavoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tavoittelemis- | |