Siirry sisältöön

tavailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tavailu (2)

  1. tavaileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ɑʋɑi̯lu/
  • tavutus: ta‧vai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavailu tavailut
genetiivi tavailun tavailujen
tavailuiden
tavailuitten
partitiivi tavailua tavailuita
tavailuja
akkusatiivi tavailu;
tavailun
tavailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tavailussa tavailuissa
elatiivi tavailusta tavailuista
illatiivi tavailuun tavailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavailulla tavailuilla
ablatiivi tavailulta tavailuilta
allatiivi tavailulle tavailuille
muut sijamuodot
essiivi tavailuna tavailuina
translatiivi tavailuksi tavailuiksi
abessiivi tavailutta tavailuitta
instruktiivi tavailuin
komitatiivi tavailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi tavailla (vokaalivartalo tavaile- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tavailu Kielitoimiston sanakirjassa