tavailla

Suomi

Verbi

tavailla (67) (taivutus [luo])

1. (frekventatiivinen) tavata, luetella kijain kirjaimelta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑʋɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: ta‧vail‧la

Etymologia

• verbi tavata (vokaalivartalo tava|a- + pääte -illa)

Käännökset

1. frekventatiivinen: tavata

ruotsi: bokstavera

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tavaileminen, tavailu

Aiheesta muualla

• tavailla Kielitoimiston sanakirjassa