tauotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tauotus (39)

  1. äänellisessä ilmaisussa (puheessa, runonlausunnassa, musiikissa) ilmaisun selkeyttämiseksi tai huomion kiinnittämiseksi toteutetut oikea-aikaiset pysähdykset
    Kirjoittaja vaikuttaa osaltaan tauotukseen pilkkujen, pisteiden ja ajatusviivojen sekä kappale- ja sivujaon avulla.
    Tramaturki voi vaikuttaa kuulijan kokemaan oikea-aikasen ja kestoisen tauotuksen avulla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑu̯ot̪us/
  • tavutus: tau‧o‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tauotus tauotukset
genetiivi tauotuksen tauotusten
tauotuksien
partitiivi tauotusta tauotuksia
akkusatiivi tauotus;
tauotuksen
tauotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tauotuksessa tauotuksissa
elatiivi tauotuksesta tauotuksista
illatiivi tauotukseen tauotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tauotuksella tauotuksilla
ablatiivi tauotukselta tauotuksilta
allatiivi tauotukselle tauotuksille
muut sijamuodot
essiivi tauotuksena tauotuksina
translatiivi tauotukseksi tauotuksiksi
abessiivi tauotuksetta tauotuksitta
instruktiivi tauotuksin
komitatiivi tauotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tauotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tauotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tauottaa (tauot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tauotus Kielitoimiston sanakirjassa