taula
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]taula (9)
- taulakäävästä saatava herkästi syttyvä aine, jota on käytetty sytykkeenä tuluksissa ennen tulitikkujen keksimistä
- taulakäävän massasta valmistettu haavalääke
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑu̯lɑ/
- tavutus: tau‧la
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taula | taulat |
genetiivi | taulan | taulojen (taulain) |
partitiivi | taulaa | tauloja |
akkusatiivi | taula; taulan |
taulat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taulassa | tauloissa |
elatiivi | taulasta | tauloista |
illatiivi | taulaan | tauloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taulalla | tauloilla |
ablatiivi | taulalta | tauloilta |
allatiivi | taulalle | tauloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taulana | tauloina |
translatiivi | taulaksi | tauloiksi |
abessiivi | taulatta | tauloitta |
instruktiivi | – | tauloin |
komitatiivi | – | tauloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taula- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. taulakäävästä saatava herkästi syttyvä aine
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.