tartuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tartuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- (taudista) saada tarttumaan; aiheuttaa tartunta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑrt̪ut̪ːɑːˣ/
- tavutus: tar‧tut‧taa
Etymologia[muokkaa]
kausatiivijohdos verbistä tarttua
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: tartuttaja, tartutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tartuttaa Kielitoimiston sanakirjassa