taro
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]taro (1)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taro | tarot |
| genetiivi | taron | tarojen |
| partitiivi | taroa | taroja |
| akkusatiivi | taro; taron |
tarot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarossa | taroissa |
| elatiivi | tarosta | taroista |
| illatiivi | taroon | taroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarolla | taroilla |
| ablatiivi | tarolta | taroilta |
| allatiivi | tarolle | taroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarona | taroina |
| translatiivi | taroksi | taroiksi |
| abessiivi | tarotta | taroitta |
| instruktiivi | – | taroin |
| komitatiivi | – | taroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[1]
Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]taro (monikko taros)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.