tarmokkuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarmokkuus (40)

  1. se, että on tarmokas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑrmokːuːs/
  • tavutus: tar‧mok‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarmokkuus tarmokkuudet
genetiivi tarmokkuuden tarmokkuuksien
partitiivi tarmokkuutta tarmokkuuksia
akkusatiivi tarmokkuus;
tarmokkuuden
tarmokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarmokkuudessa tarmokkuuksissa
elatiivi tarmokkuudesta tarmokkuuksista
illatiivi tarmokkuuteen tarmokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarmokkuudella tarmokkuuksilla
ablatiivi tarmokkuudelta tarmokkuuksilta
allatiivi tarmokkuudelle tarmokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi tarmokkuutena tarmokkuuksina
translatiivi tarmokkuudeksi tarmokkuuksiksi
abessiivi tarmokkuudetta tarmokkuuksitta
instruktiivi tarmokkuuksin
komitatiivi tarmokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tarmokkuude-
vahva vartalo tarmokkuute-
konsonantti-
vartalo
tarmokkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan tarmokas vartalosta tarmokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]