Siirry sisältöön

tarkkailija

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tarkkailija (12)[1]

  1. henkilö joka tarkkailee

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: tark‧kai‧li‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkailija tarkkailijat
genetiivi tarkkailijan tarkkailijoiden
tarkkailijoitten
(tarkkailijain)
partitiivi tarkkailijaa tarkkailijoita
akkusatiivi tarkkailija;
tarkkailijan
tarkkailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkailijassa tarkkailijoissa
elatiivi tarkkailijasta tarkkailijoista
illatiivi tarkkailijaan tarkkailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkailijalla tarkkailijoilla
ablatiivi tarkkailijalta tarkkailijoilta
allatiivi tarkkailijalle tarkkailijoille
muut sijamuodot
essiivi tarkkailijana tarkkailijoina
translatiivi tarkkailijaksi tarkkailijoiksi
abessiivi tarkkailijatta tarkkailijoitta
instruktiivi tarkkailijoin
komitatiivi tarkkailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

johdos verbistä tarkkailla

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12