tarkkaava
 |
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tarkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tarkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarkkaava | tarkkaavat |
| genetiivi | tarkkaavan | tarkkaavien (tarkkaavain) |
| partitiivi | tarkkaavaa | tarkkaavia |
| akkusatiivi | tarkkaava; tarkkaavan | tarkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarkkaavassa | tarkkaavissa |
| elatiivi | tarkkaavasta | tarkkaavista |
| illatiivi | tarkkaavaan | tarkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarkkaavalla | tarkkaavilla |
| ablatiivi | tarkkaavalta | tarkkaavilta |
| allatiivi | tarkkaavalle | tarkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarkkaavana | tarkkaavina |
| translatiivi | tarkkaavaksi | tarkkaaviksi |
| abessiivi | tarkkaavatta | tarkkaavitta |
| instruktiivi | – | tarkkaavin |
| komitatiivi | – | tarkkaavine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tarkkaava Kielitoimiston sanakirjassa