tarjoilu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tarjoilu (2)[1]

  1. ruoan, juomien yms. tuominen nautittavaksi ja usein siihen liittyvä kattaminen ja astioiden keräys
    Tässä ravintolassa tarjoilu pelaa.
    Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarjoilu tarjoilut
genetiivi tarjoilun tarjoilujen
tarjoiluiden
tarjoiluitten
partitiivi tarjoilua tarjoiluita
tarjoiluja
akkusatiivi tarjoilu; tarjoilun tarjoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi tarjoilussa tarjoiluissa
elatiivi tarjoilusta tarjoiluista
illatiivi tarjoiluun tarjoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarjoilulla
ablatiivi tarjoilulta tarjoiluilta
allatiivi tarjoilulle tarjoiluille
muut sijamuodot
essiivi tarjoiluna tarjoiluina
translatiivi tarjoiluksi tarjoiluiksi
abessiivi tarjoilutta tarjoiluitta
instruktiivi tarjoiluin
komitatiivi tarjoiluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

bufettitarjoilu, buffettarjoilu, kahvitarjoilu, pöytiintarjoilu, ruokatarjoilu, tarjoiluastia, tarjoiluhenkilökunta, tarjoiluhenkilöstö, tarjoilupalkkio, tarjoilupöytä, tarjoiluvalmis, tarjoiluvati, tarjoiluvaunu, tarjoiluväline, teetarjoilu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2