Siirry sisältöön

tappara

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tappara (12)[1]

  1. kuunsirpin muotoinen lyhyt- tai pitkävartinen sotakirves
    Vanhimmat tunnetut tapparat ovat kivikaudelta.
[1] Intialainen tappara ja pistin

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ɑpːɑrɑ/
  • tavutus: tap‧pa‧ra

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappara tapparat
genetiivi tapparan tapparoiden
tapparoitten
(tapparain)
partitiivi tapparaa tapparoita
akkusatiivi tappara;
tapparan
tapparat
sisäpaikallissijat
inessiivi tapparassa tapparoissa
elatiivi tapparasta tapparoista
illatiivi tapparaan tapparoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapparalla tapparoilla
ablatiivi tapparalta tapparoilta
allatiivi tapparalle tapparoille
muut sijamuodot
essiivi tapparana tapparoina
translatiivi tapparaksi tapparoiksi
abessiivi tapparatta tapparoitta
instruktiivi tapparoin
komitatiivi tapparoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tappara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

slaavilainen laina[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

tapparakeihäs

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.