tappara
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kuunsirpin muotoinen lyhyt- tai pitkävartinen sotakirves
- Vanhimmat tunnetut tapparat ovat kivikaudelta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑpːɑrɑ/
- tavutus: tap‧pa‧ra
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tappara | tapparat |
genetiivi | tapparan | tapparoiden tapparoitten (tapparain) |
partitiivi | tapparaa | tapparoita |
akkusatiivi | tappara; tapparan |
tapparat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tapparassa | tapparoissa |
elatiivi | tapparasta | tapparoista |
illatiivi | tapparaan | tapparoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tapparalla | tapparoilla |
ablatiivi | tapparalta | tapparoilta |
allatiivi | tapparalle | tapparoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tapparana | tapparoina |
translatiivi | tapparaksi | tapparoiksi |
abessiivi | tapparatta | tapparoitta |
instruktiivi | – | tapparoin |
komitatiivi | – | tapparoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tappara- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[2]
Käännökset
[muokkaa]1. sotakirves
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.