tapaaminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapaaminen (38)

  1. kohtaaminen kasvokkain, yleensä ennalta sovitusti
  2. järjestetty tilaisuus mielipiteiden vaihtoa varten
    Valtioiden päämiehillä oli tapaaminen, josta he antoivat yhteisen kommunikean.
    En ehdi tulla lounaalle, minulla on tapaaminen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑːˌminen/
  • tavutus: ta‧paa‧mi‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapaaminen tapaamiset
genetiivi tapaamisen tapaamisten
tapaamisien
partitiivi tapaamista tapaamisia
akkusatiivi tapaaminen;
tapaamisen
tapaamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi tapaamisessa tapaamisissa
elatiivi tapaamisesta tapaamisista
illatiivi tapaamiseen tapaamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapaamisella tapaamisilla
ablatiivi tapaamiselta tapaamisilta
allatiivi tapaamiselle tapaamisille
muut sijamuodot
essiivi tapaamisena
(tapaamisna)
tapaamisina
translatiivi tapaamiseksi tapaamisiksi
abessiivi tapaamisetta tapaamisitta
instruktiivi tapaamisin
komitatiivi tapaamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tapaamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tapaamis-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tapaamisoikeus

Aiheesta muualla[muokkaa]