talutin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑlut̪in/
- tavutus: ta‧lu‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | talutin | taluttimet |
| genetiivi | taluttimen | taluttimien talutinten |
| partitiivi | talutinta | taluttimia |
| akkusatiivi | talutin; taluttimen |
taluttimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taluttimessa | taluttimissa |
| elatiivi | taluttimesta | taluttimista |
| illatiivi | taluttimeen | taluttimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taluttimella | taluttimilla |
| ablatiivi | taluttimelta | taluttimilta |
| allatiivi | taluttimelle | taluttimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taluttimena (talutinna) |
taluttimina |
| translatiivi | taluttimeksi | taluttimiksi |
| abessiivi | taluttimetta | taluttimitta |
| instruktiivi | – | taluttimin |
| komitatiivi | – | taluttimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taluttime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
talutin- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- talutin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
talutin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä taluttaa