tallaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tallaaja (10)
- henkilö, joka tallaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑlːɑːjɑ/
- tavutus: tal‧laa‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tallaaja | tallaajat |
| genetiivi | tallaajan | tallaajien (tallaajain) |
| partitiivi | tallaajaa | tallaajia |
| akkusatiivi | tallaaja; tallaajan |
tallaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tallaajassa | tallaajissa |
| elatiivi | tallaajasta | tallaajista |
| illatiivi | tallaajaan | tallaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tallaajalla | tallaajilla |
| ablatiivi | tallaajalta | tallaajilta |
| allatiivi | tallaajalle | tallaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tallaajana | tallaajina |
| translatiivi | tallaajaksi | tallaajiksi |
| abessiivi | tallaajatta | tallaajitta |
| instruktiivi | – | tallaajin |
| komitatiivi | – | tallaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tallaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |