tajuisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tajuisuus (40)
- käyttäytymisessä ilmenevä yksilön psyykkinen tila, jolle on tunnusomaista normaali lajille ominainen aktiivisuus sekä reagointi sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑjui̯suːs/
- tavutus: ta‧jui‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tajuisuus | tajuisuudet |
| genetiivi | tajuisuuden | tajuisuuksien |
| partitiivi | tajuisuutta | tajuisuuksia |
| akkusatiivi | tajuisuus; tajuisuuden |
tajuisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tajuisuudessa | tajuisuuksissa |
| elatiivi | tajuisuudesta | tajuisuuksista |
| illatiivi | tajuisuuteen | tajuisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tajuisuudella | tajuisuuksilla |
| ablatiivi | tajuisuudelta | tajuisuuksilta |
| allatiivi | tajuisuudelle | tajuisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tajuisuutena | tajuisuuksina |
| translatiivi | tajuisuudeksi | tajuisuuksiksi |
| abessiivi | tajuisuudetta | tajuisuuksitta |
| instruktiivi | – | tajuisuuksin |
| komitatiivi | – | tajuisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tajuisuude- | |
| vahva vartalo | tajuisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
tajuisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan tajuinen vartalosta tajuis- ja suffiksista -uus
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tajuisuus Kielitoimiston sanakirjassa