tainnuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tainnuttaminen (38)
- teonnimi verbistä tainnuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tainnuttaminen | tainnuttamiset |
| genetiivi | tainnuttamisen | tainnuttamisten tainnuttamisien |
| partitiivi | tainnuttamista | tainnuttamisia |
| akkusatiivi | tainnuttaminen; tainnuttamisen |
tainnuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tainnuttamisessa | tainnuttamisissa |
| elatiivi | tainnuttamisesta | tainnuttamisista |
| illatiivi | tainnuttamiseen | tainnuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tainnuttamisella | tainnuttamisilla |
| ablatiivi | tainnuttamiselta | tainnuttamisilta |
| allatiivi | tainnuttamiselle | tainnuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tainnuttamisena (tainnuttamisna) |
tainnuttamisina |
| translatiivi | tainnuttamiseksi | tainnuttamisiksi |
| abessiivi | tainnuttamisetta | tainnuttamisitta |
| instruktiivi | – | tainnuttamisin |
| komitatiivi | – | tainnuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tainnuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tainnuttamis- | |