taiga

Suomi

Substantiivi

taiga (9)

1. pohjoinen havumetsävyöhyke

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑi̯gɑ/
• tavutus: tai‧ga

Etymologia

• Etelä-Siperian turkkilaisista kielistä venäjän kautta englantiin 1885–90, ranskaan 1905

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• taigapunavarpunen

Aiheesta muualla

• taiga Kielitoimiston sanakirjassa
• taiga Tieteen termipankissa
• taiga Suomen etymologisessa sanakirjassa