tahna

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tahna (9)[1]

  1. paksu ja tahmainen aine, jota voidaan levittää johonkin, tyypillisesti pakkauksesta pusertamalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑhnɑ/
  • tavutus: tah‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tahna tahnat
genetiivi tahnan tahnojen
(tahnain)
partitiivi tahnaa tahnoja
akkusatiivi tahna;
tahnan
tahnat
sisäpaikallissijat
inessiivi tahnassa tahnoissa
elatiivi tahnasta tahnoista
illatiivi tahnaan tahnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tahnalla tahnoilla
ablatiivi tahnalta tahnoilta
allatiivi tahnalle tahnoille
muut sijamuodot
essiivi tahnana tahnoina
translatiivi tahnaksi tahnoiksi
abessiivi tahnatta tahnoitta
instruktiivi tahnoin
komitatiivi tahnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tahna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hammastahna, juustotahna, mätitahna, syöttitahna, voileipätahna

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tahna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9