tahditus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tahditus (39)

  1. tahdittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑhdit̪us/
  • tavutus: tah‧di‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tahditus tahditukset
genetiivi tahdituksen tahditusten
tahdituksien
partitiivi tahditusta tahdituksia
akkusatiivi tahditus;
tahdituksen
tahditukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tahdituksessa tahdituksissa
elatiivi tahdituksesta tahdituksista
illatiivi tahditukseen tahdituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tahdituksella tahdituksilla
ablatiivi tahditukselta tahdituksilta
allatiivi tahditukselle tahdituksille
muut sijamuodot
essiivi tahdituksena tahdituksina
translatiivi tahditukseksi tahdituksiksi
abessiivi tahdituksetta tahdituksitta
instruktiivi tahdituksin
komitatiivi tahdituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tahditukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tahditus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tahdittaa (tahdit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]