taata

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taata (9)

  1. (vanhahtava) isä
  2. (vanhahtava) isoisä
    Taata on mummia viisi ja puoli vuotta nuorempi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi taata taatat
genetiivi taatan taatojen
(taatain)
partitiivi taataa taatoja
akkusatiivi taata; taatan taatat
Sisäpaikallissijat
inessiivi taatassa taatoissa
elatiivi taatasta taatoista
illatiivi taataan taatoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi taatalla taatoilla
ablatiivi taatalta taatoilta
allatiivi taatalle taatoille
Muut
essiivi taatana taatoina
translatiivi taataksi taatoiksi
abessiivi taatatta taatoitta
instruktiivi taatoin
komitatiivi taatoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

taata (73-D) (taivutus)

  1. sitoutua, yleensä kirjallisesti, vastaamaan joistakin velvoitteista; mennä takuuseen jostakin, vastata
    YK-sotilaat takaavat turvallisuuden.
  2. sitoutua maksamaan jkn lainana nostama summa

Etymologia[muokkaa]

sanan taka- vartalosta taa- ja takaliitteestä -ta

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]