taapertava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
taapertava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä taapertaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taapertava | taapertavat |
| genetiivi | taapertavan | taapertavien (taapertavain) |
| partitiivi | taapertavaa | taapertavia |
| akkusatiivi | taapertava; taapertavan | taapertavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taapertavassa | taapertavissa |
| elatiivi | taapertavasta | taapertavista |
| illatiivi | taapertavaan | taapertaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taapertavalla | taapertavilla |
| ablatiivi | taapertavalta | taapertavilta |
| allatiivi | taapertavalle | taapertaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taapertavana | taapertavina |
| translatiivi | taapertavaksi | taapertaviksi |
| abessiivi | taapertavatta | taapertavitta |
| instruktiivi | – | taapertavin |
| komitatiivi | – | taapertavine |