töppäri
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
töppäri (6)
- (arkikieltä) epäonnistumiseen taipuvainen henkilö
Etymologia[muokkaa]
- verbistä töpätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | töppäri | töppärit |
| genetiivi | töppärin | töppärien töppäreiden töppäreitten |
| partitiivi | töppäriä | töppäreitä töppärejä |
| akkusatiivi | töppäri; töppärin |
töppärit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | töppärissä | töppäreissä |
| elatiivi | töppäristä | töppäreistä |
| illatiivi | töppäriin | töppäreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | töppärillä | töppäreillä |
| ablatiivi | töppäriltä | töppäreiltä |
| allatiivi | töppärille | töppäreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | töppärinä | töppäreinä |
| translatiivi | töppäriksi | töppäreiksi |
| abessiivi | töppärittä | töppäreittä |
| instruktiivi | – | töppärein |
| komitatiivi | – | töppäreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | töppäri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |