tönäiseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tönäiseminen (38)
- teonnimi verbistä tönäistä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tönäiseminen | tönäisemiset |
| genetiivi | tönäisemisen | tönäisemisten tönäisemisien |
| partitiivi | tönäisemistä | tönäisemisiä |
| akkusatiivi | tönäiseminen; tönäisemisen |
tönäisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tönäisemisessä | tönäisemisissä |
| elatiivi | tönäisemisestä | tönäisemisistä |
| illatiivi | tönäisemiseen | tönäisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tönäisemisellä | tönäisemisillä |
| ablatiivi | tönäisemiseltä | tönäisemisiltä |
| allatiivi | tönäisemiselle | tönäisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tönäisemisenä (tönäisemisnä) |
tönäisemisinä |
| translatiivi | tönäisemiseksi | tönäisemisiksi |
| abessiivi | tönäisemisettä | tönäisemisittä |
| instruktiivi | – | tönäisemisin |
| komitatiivi | – | tönäisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tönäisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tönäisemis- | |