töötti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) torvimaisen äänen antava merkinantolaite tai sillä annettava äänimerkki; auton äänitorvi
- (arkikieltä) kova, varsinkin tyrmäävän voimakas, isku
- Kolmannessa erässä hän sai sellaisen töötin, ettei enää noussut kanveesista.
- (slangia) annos kokaiinia
- Hänellä oli tapana vetää neljäkymmentä grammaa päivässä, ei yksi töötti lisää tekisi pahaa, ja rehellisenä miljonäärinä hänellä oli tosiaan varaa siihen. (Salainen lasti: Maailman vaarallisimmat salakuljettajat; Matt Potter)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | töötti | töötit |
| genetiivi | töötin | tööttien (tööttein) |
| partitiivi | tööttiä | tööttejä |
| akkusatiivi | töötti; töötin |
töötit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | töötissä | tööteissä |
| elatiivi | töötistä | tööteistä |
| illatiivi | tööttiin | töötteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | töötillä | tööteillä |
| ablatiivi | töötiltä | tööteiltä |
| allatiivi | töötille | tööteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tööttinä | töötteinä |
| translatiivi | töötiksi | tööteiksi |
| abessiivi | töötittä | tööteittä |
| instruktiivi | – | töötein |
| komitatiivi | – | töötteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tööti- | |
| vahva vartalo | töötti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈt̪ø̞ːt̪ːi]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: tööt‧ti