täytesana
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
täytesana (9)
- esitettävän asian kannalta semanttisesti tarpeeton sana tai muu ilmaisu, jonka tarkoituksena on jollakin tavalla rytmittää kerrontaa, toimia puhujalle lyhyenä ajatustaukona tms.; tilkesana, tukisana
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪æy̯t̪eˌsːɑnɑ/
Etymologia[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täytesana | täytesanat |
| genetiivi | täytesanan | täytesanojen (täytesanain) |
| partitiivi | täytesanaa | täytesanoja |
| akkusatiivi | täytesana; täytesanan |
täytesanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täytesanassa | täytesanoissa |
| elatiivi | täytesanasta | täytesanoista |
| illatiivi | täytesanaan | täytesanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täytesanalla | täytesanoilla |
| ablatiivi | täytesanalta | täytesanoilta |
| allatiivi | täytesanalle | täytesanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täytesanana | täytesanoina |
| translatiivi | täytesanaksi | täytesanoiksi |
| abessiivi | täytesanatta | täytesanoitta |
| instruktiivi | – | täytesanoin |
| komitatiivi | – | täytesanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | täytesana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tilkesana, tukisana
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- täytesana Kielitoimiston sanakirjassa