täydentäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
täydentäminen (38)
- teonnimi verbistä täydentää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täydentäminen | täydentämiset |
| genetiivi | täydentämisen | täydentämisten täydentämisien |
| partitiivi | täydentämistä | täydentämisiä |
| akkusatiivi | täydentäminen; täydentämisen |
täydentämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täydentämisessä | täydentämisissä |
| elatiivi | täydentämisestä | täydentämisistä |
| illatiivi | täydentämiseen | täydentämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täydentämisellä | täydentämisillä |
| ablatiivi | täydentämiseltä | täydentämisiltä |
| allatiivi | täydentämiselle | täydentämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täydentämisenä (täydentämisnä) |
täydentämisinä |
| translatiivi | täydentämiseksi | täydentämisiksi |
| abessiivi | täydentämisettä | täydentämisittä |
| instruktiivi | – | täydentämisin |
| komitatiivi | – | täydentämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | täydentämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
täydentämis- | |