tälli

Wikisanakirjasta
Katso myös: talli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tälli (5)[1]

  1. isku, osuma; sähköisku
  1. (monikollinen) treffit

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ælːi/
  • tavutus: täl‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tälli tällit
genetiivi tällin tällien
(tällein)
partitiivi tälliä tällejä
akkusatiivi tälli;
tällin
tällit
sisäpaikallissijat
inessiivi tällissä tälleissä
elatiivi tällistä tälleistä
illatiivi tälliin tälleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tällillä tälleillä
ablatiivi tälliltä tälleiltä
allatiivi tällille tälleille
muut sijamuodot
essiivi tällinä tälleinä
translatiivi tälliksi tälleiksi
abessiivi tällittä tälleittä
instruktiivi tällein
komitatiivi tälleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tälli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

pohjimmiltaan ruotsin sanasta ställa,[2] vrt. tällätä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tälli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana tällätä.