tädittelevä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tädittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä täditellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tädittelevä | tädittelevät |
| genetiivi | tädittelevän | tädittelevien (täditteleväin) |
| partitiivi | tädittelevää | täditteleviä |
| akkusatiivi | tädittelevä; tädittelevän |
tädittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tädittelevässä | tädittelevissä |
| elatiivi | tädittelevästä | tädittelevistä |
| illatiivi | tädittelevään | täditteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tädittelevällä | tädittelevillä |
| ablatiivi | tädittelevältä | täditteleviltä |
| allatiivi | tädittelevälle | täditteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tädittelevänä | tädittelevinä |
| translatiivi | täditteleväksi | täditteleviksi |
| abessiivi | tädittelevättä | tädittelevittä |
| instruktiivi | – | tädittelevin |
| komitatiivi | – | tädittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |