sääli

Wikisanakirjasta
Katso myös: saali, šaali

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sääli (5)

Wikipedia
Katso artikkeli Sääli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto
    nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä kuin lampaat ilman paimenta (Matt. 9:36, UM 1984)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæːli/
  • tavutus: sää‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sääli säälit
genetiivi säälin säälien
(säälein)
partitiivi sääliä säälejä
akkusatiivi sääli;
säälin
säälit
sisäpaikallissijat
inessiivi säälissä sääleissä
elatiivi säälistä sääleistä
illatiivi sääliin sääleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säälillä sääleillä
ablatiivi sääliltä sääleiltä
allatiivi säälille sääleille
muut sijamuodot
essiivi säälinä sääleinä
translatiivi sääliksi sääleiksi
abessiivi säälittä sääleittä
instruktiivi säälein
komitatiivi sääleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sääli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

myötäeläminen, säälinsekainen

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

itsesääli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sääli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.