syöjätär

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syöjätär (32-C)[1]

  1. (mytologia, kansanperinne) vaarallinen naisolento, noita tai paha naispuolinen henki; antropofagi ja kivien haltijatar
  2. nainen, joka harrastaa hyväksikäyttöisiä, pinnallisia suhteita miesten kanssa; donjuanin naispuolinen vastine

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyø̯jæt̪ær/
  • tavutus: syö‧jä‧tär

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syöjätär syöjättäret
genetiivi syöjättären syöjätärten
syöjättärien
partitiivi syöjätärtä syöjättäriä
akkusatiivi syöjätär;
syöjättären
syöjättäret
sisäpaikallissijat
inessiivi syöjättäressä syöjättärissä
elatiivi syöjättärestä syöjättäristä
illatiivi syöjättäreen syöjättäriin
ulkopaikallissijat
adessiivi syöjättärellä syöjättärillä
ablatiivi syöjättäreltä syöjättäriltä
allatiivi syöjättärelle syöjättärille
muut sijamuodot
essiivi syöjättärenä
(syöjätärnä)
syöjättärinä
translatiivi syöjättäreksi syöjättäriksi
abessiivi syöjättärettä syöjättärittä
instruktiivi syöjättärin
komitatiivi syöjättärine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syöjättäre-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syöjätär-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 32-C