syyllistyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syyllistyminen (38)
- teonnimi verbistä syyllistyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syyllistyminen | syyllistymiset |
| genetiivi | syyllistymisen | syyllistymisten syyllistymisien |
| partitiivi | syyllistymistä | syyllistymisiä |
| akkusatiivi | syyllistyminen; syyllistymisen |
syyllistymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syyllistymisessä | syyllistymisissä |
| elatiivi | syyllistymisestä | syyllistymisistä |
| illatiivi | syyllistymiseen | syyllistymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syyllistymisellä | syyllistymisillä |
| ablatiivi | syyllistymiseltä | syyllistymisiltä |
| allatiivi | syyllistymiselle | syyllistymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syyllistymisenä (syyllistymisnä) |
syyllistymisinä |
| translatiivi | syyllistymiseksi | syyllistymisiksi |
| abessiivi | syyllistymisettä | syyllistymisittä |
| instruktiivi | – | syyllistymisin |
| komitatiivi | – | syyllistymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syyllistymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syyllistymis- | |