syyksilukeminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]syyksilukeminen (38)
- (oikeustiede, teologia) se, että (luonnollinen henkilö tai muu) toimija katsotaan syylliseksi (kyseisessä kontekstissa mainittuun) tuomittavaan seikkaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsyːksiˌlukeminen/
- tavutus: syyk‧si‧lu‧ke‧mi‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syyksilukeminen | syyksilukemiset |
| genetiivi | syyksilukemisen | syyksilukemisten syyksilukemisien |
| partitiivi | syyksilukemista | syyksilukemisia |
| akkusatiivi | syyksilukeminen; syyksilukemisen |
syyksilukemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syyksilukemisessa | syyksilukemisissa |
| elatiivi | syyksilukemisesta | syyksilukemisista |
| illatiivi | syyksilukemiseen | syyksilukemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syyksilukemisella | syyksilukemisilla |
| ablatiivi | syyksilukemiselta | syyksilukemisilta |
| allatiivi | syyksilukemiselle | syyksilukemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syyksilukemisena (syyksilukemisna) |
syyksilukemisina |
| translatiivi | syyksilukemiseksi | syyksilukemisiksi |
| abessiivi | syyksilukemisetta | syyksilukemisitta |
| instruktiivi | – | syyksilukemisin |
| komitatiivi | – | syyksilukemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syyksilukemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syyksilukemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä syyksilukea