syrjäytyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syrjäytyminen (38)
- yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen tai jättäytyminen; syrjäytyneeksi tuleminen; se, että kansalainen on eristäytyneenä yhteiskunnasta siten ettei osallistu sen toimintaan
- Syrjäytymistä pidetään yhteiskunnallisena huolenaiheena, koska syrjäytynyt ihminen saattaa alkaa ajattelemaan että yhteiskunta ei ole totta.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syrjäytyminen | syrjäytymiset |
| genetiivi | syrjäytymisen | syrjäytymisten syrjäytymisien |
| partitiivi | syrjäytymistä | syrjäytymisiä |
| akkusatiivi | syrjäytyminen; syrjäytymisen |
syrjäytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syrjäytymisessä | syrjäytymisissä |
| elatiivi | syrjäytymisestä | syrjäytymisistä |
| illatiivi | syrjäytymiseen | syrjäytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syrjäytymisellä | syrjäytymisillä |
| ablatiivi | syrjäytymiseltä | syrjäytymisiltä |
| allatiivi | syrjäytymiselle | syrjäytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syrjäytymisenä (syrjäytymisnä) |
syrjäytymisinä |
| translatiivi | syrjäytymiseksi | syrjäytymisiksi |
| abessiivi | syrjäytymisettä | syrjäytymisittä |
| instruktiivi | – | syrjäytymisin |
| komitatiivi | – | syrjäytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syrjäytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syrjäytymis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen
|
|