syötävä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
syötävä (10) (komparatiivi syötävämpi, superlatiivi syötävin) (taivutus [luo])
- jota tai jonka voi syödä
- syötävät kakunkoristeet, syötävä hammastahna
- joka on syömiskelpoinen, joka ei ole ihmiselle haitallinen
- syötävät sienet
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsyø̯t̪æʋæ/
- tavutus: syö‧tä‧vä
Substantiivi[muokkaa]
- ruoka, erit. välipala tai pieni naposteltava
- jotain pientä suolaista syötävää
Verbi[muokkaa]
syötävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä syödä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syötävä | syötävät |
| genetiivi | syötävän | syötävien (syötäväin) |
| partitiivi | syötävää | syötäviä |
| akkusatiivi | syötävä; syötävän | syötävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syötävässä | syötävissä |
| elatiivi | syötävästä | syötävistä |
| illatiivi | syötävään | syötäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syötävällä | syötävillä |
| ablatiivi | syötävältä | syötäviltä |
| allatiivi | syötävälle | syötäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syötävänä | syötävinä |
| translatiivi | syötäväksi | syötäviksi |
| abessiivi | syötävättä | syötävittä |
| instruktiivi | – | syötävin |
| komitatiivi | – | syötävine |
Idiomit[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10