syötävä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
syötävä (10) (komparatiivi syötävämpi, superlatiivi syötävin) (taivutus [luo])
- jota tai jonka voi syödä
- syötävät kakunkoristeet, syötävä hammastahna
- joka on syömiskelpoinen, joka ei ole ihmiselle haitallinen
- syötävät sienet
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsyø̯t̪æʋæ/
- tavutus: syö‧tä‧vä
Substantiivi[muokkaa]
- ruoka, erit. välipala tai pieni naposteltava
- jotain pientä suolaista syötävää
Verbi[muokkaa]
syötävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä syödä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syötävä | syötävät |
genetiivi | syötävän | syötävien (syötäväin) |
partitiivi | syötävää | syötäviä |
akkusatiivi | syötävä; syötävän | syötävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syötävässä | syötävissä |
elatiivi | syötävästä | syötävistä |
illatiivi | syötävään | syötäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syötävällä | syötävillä |
ablatiivi | syötävältä | syötäviltä |
allatiivi | syötävälle | syötäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syötävänä | syötävinä |
translatiivi | syötäväksi | syötäviksi |
abessiivi | syötävättä | syötävittä |
instruktiivi | – | syötävin |
komitatiivi | – | syötävine |
Idiomit[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10