syötävä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

syötävä (10) (komparatiivi syötävämpi, superlatiivi syötävin) (taivutus [luo])

  1. jota tai jonka voi syödä
    syötävät kakunkoristeet, syötävä hammastahna
  2. joka on syömiskelpoinen, joka ei ole ihmiselle haitallinen
    syötävät sienet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyø̯t̪æʋæ/
  • tavutus: syö‧tä‧vä

Substantiivi[muokkaa]

syötävä (10)[1]

  1. ruoka, erit. välipala tai pieni naposteltava
    jotain pientä suolaista syötävää

Verbi[muokkaa]

syötävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä syödä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syötävä syötävät
genetiivi syötävän syötävien
(syötäväin)
partitiivi syötävää syötäviä
akkusatiivi syötävä; syötävän syötävät
sisäpaikallissijat
inessiivi syötävässä syötävissä
elatiivi syötävästä syötävistä
illatiivi syötävään syötäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi syötävällä syötävillä
ablatiivi syötävältä syötäviltä
allatiivi syötävälle syötäville
muut sijamuodot
essiivi syötävänä syötävinä
translatiivi syötäväksi syötäviksi
abessiivi syötävättä syötävittä
instruktiivi syötävin
komitatiivi syötävine

Idiomit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10