syöstävä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syöstävä (10)

  1. (murteellinen) sukkula[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyø̯st̪æʋæ/
  • tavutus: syös‧tä‧vä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syöstävä syöstävät
genetiivi syöstävän syöstävien
(syöstäväin)
partitiivi syöstävää syöstäviä
akkusatiivi syöstävä;
syöstävän
syöstävät
sisäpaikallissijat
inessiivi syöstävässä syöstävissä
elatiivi syöstävästä syöstävistä
illatiivi syöstävään syöstäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi syöstävällä syöstävillä
ablatiivi syöstävältä syöstäviltä
allatiivi syöstävälle syöstäville
muut sijamuodot
essiivi syöstävänä syöstävinä
translatiivi syöstäväksi syöstäviksi
abessiivi syöstävättä syöstävittä
instruktiivi syöstävin
komitatiivi syöstävine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syöstävä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

sanasta syöstä[2], jonka passiivin perfekti

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

syöstävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä syöstä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syötävä syötävät
genetiivi syötävän syötävien
(syötäväin)
partitiivi syötävää syötäviä
akkusatiivi syötävä; syötävän syötävät
sisäpaikallissijat
inessiivi syötävässä syötävissä
elatiivi syötävästä syötävistä
illatiivi syötävään syötäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi syötävällä syötävillä
ablatiivi syötävältä syötäviltä
allatiivi syötävälle syötäville
muut sijamuodot
essiivi syötävänä syötävinä
translatiivi syötäväksi syötäviksi
abessiivi syötävättä syötävittä
instruktiivi syötävin
komitatiivi syötävine

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 336. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 336. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.