svensk

Norja

Substantiivi

svensk

1. ruotsin kieli

Ruotsi

Adjektiivi

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
m.	svensk	m.	svensk	m.	svenske
yl.		yl.		yl.	svenska
n.	svenskt	n.	svenskt	n.
mon.	svenska	mon.	svenska	mon.
Komparatiivi
yl./m. mer svensk n. mer svenskt mon. mer svenska
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
yl./m. mest svensk n. mest svenskt mon. mest svenska			yl. den mest svenska m. den mest svenske n. det mest svenska mon. de mest svenska

svensk -t, -a

1. ruotsalainen
2. ruotsinkielinen

Substantiivi

svensk (2) (yks. määr. svensken, mon. epämäär. svenskar, mon. määr. svenskarna)

1. ruotsalainen

Liittyvät sanat

• svenska

Tanska

Adjektiivi

svensk

1. ruotsalainen

Substantiivi

svensk et-sukuinen

1. ruotsin kieli