svensk

Norja

Substantiivi

svensk

1. ruotsin kieli

Ruotsi

Adjektiivi

svensk

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	svensk	yl.	svensk	m.	svenske[luo]
				yl.	svenska
n.	svenskt[luo]	n.	svenskt[luo]	n.
mon.	svenska[luo]	mon.	svenska[luo]	mon.
Komparatiivi
yl./m. mer svensk n. mer svenskt mon. mer svenska
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
yl./m. mest svensk n. mest svenskt mon. mest svenska			yl. den mest svenska m. den mest svenske n. det mest svenska mon. de mest svenska

1. ruotsalainen
2. ruotsinkielinen

Substantiivi

svensk yl. (2) (yks. määr. svensken[luo], mon. epämäär. svenskar[luo], mon. määr. svenskarna[luo])

1. ruotsalainen

Liittyvät sanat

• svenska

Aiheesta muualla

• svensk Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• svensk Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tanska

Adjektiivi

svensk

1. ruotsalainen

Substantiivi

svensk n. (ei määräistä muotoa; ei monikkoa)

1. ruotsin kieli