suvaitseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suvaitseminen (38)
- teonnimi verbistä suvaita
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suvaitseminen | suvaitsemiset |
| genetiivi | suvaitsemisen | suvaitsemisten suvaitsemisien |
| partitiivi | suvaitsemista | suvaitsemisia |
| akkusatiivi | suvaitseminen; suvaitsemisen |
suvaitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suvaitsemisessa | suvaitsemisissa |
| elatiivi | suvaitsemisesta | suvaitsemisista |
| illatiivi | suvaitsemiseen | suvaitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suvaitsemisella | suvaitsemisilla |
| ablatiivi | suvaitsemiselta | suvaitsemisilta |
| allatiivi | suvaitsemiselle | suvaitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suvaitsemisena (suvaitsemisna) |
suvaitsemisina |
| translatiivi | suvaitsemiseksi | suvaitsemisiksi |
| abessiivi | suvaitsemisetta | suvaitsemisitta |
| instruktiivi | – | suvaitsemisin |
| komitatiivi | – | suvaitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suvaitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suvaitsemis- | |