suututa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suututa

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suuttua

Verbi[muokkaa]

suututa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suututtaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suututtaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suututtaa