suuttuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suuttuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suuttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuttuva | suuttuvat |
| genetiivi | suuttuvan | suuttuvien (suuttuvain) |
| partitiivi | suuttuvaa | suuttuvia |
| akkusatiivi | suuttuva; suuttuvan | suuttuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuttuvassa | suuttuvissa |
| elatiivi | suuttuvasta | suuttuvista |
| illatiivi | suuttuvaan | suuttuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuttuvalla | suuttuvilla |
| ablatiivi | suuttuvalta | suuttuvilta |
| allatiivi | suuttuvalle | suuttuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuttuvana | suuttuvina |
| translatiivi | suuttuvaksi | suuttuviksi |
| abessiivi | suuttuvatta | suuttuvitta |
| instruktiivi | – | suuttuvin |
| komitatiivi | – | suuttuvine |