suuttunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suuttunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä suuttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuttunut | suuttuneet |
| genetiivi | suuttuneen | suuttuneiden suuttuneitten |
| partitiivi | suuttunutta | suuttuneita |
| akkusatiivi | suuttunut; suuttuneen | suuttuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuttuneessa | suuttuneissa |
| elatiivi | suuttuneesta | suuttuneista |
| illatiivi | suuttuneeseen | suuttuneisiin suuttuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuttuneella | suuttuneilla |
| ablatiivi | suuttuneelta | suuttuneilta |
| allatiivi | suuttuneelle | suuttuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuttuneena | suuttuneina |
| translatiivi | suuttuneeksi | suuttuneiksi |
| abessiivi | suuttuneetta | suuttuneitta |
| instruktiivi | – | suuttunein |
| komitatiivi | – | suuttuneine |