suutari

Katso artikkeli Suutari (hyönteinen) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Katso artikkeli Suutari (kala) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

suutari (6)

jalkineiden valmistaja tai korjaaja
(eläintiede) särkikala (Tinca tinca), jolla on leveä vihreä selkä ja korkea sivuilta litteä vaaleahko ruumis. Usein kookkaaksi kasvava kala, jota esiintyy eteläisen Suomen rehevissä sisävesissä ja rannikkojen murtovesissä
(eläintiede) Monochamus sutor, eräs sarvijäärä
(arkikieltä) räjähtämättömäksi jäänyt kranaatti tai muu ammus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suutari	suutarit
genetiivi	suutarin	suutarien suutareiden suutareitten
partitiivi	suutaria	suutareita suutareja
akkusatiivi	suutari; suutarin	suutarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	suutarissa	suutareissa
elatiivi	suutarista	suutareista
illatiivi	suutariin	suutareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suutarilla	suutareilla
ablatiivi	suutarilta	suutareilta
allatiivi	suutarille	suutareille
muut sijamuodot
essiivi	suutarina	suutareina
translatiivi	suutariksi	suutareiksi
abessiivi	suutaritta	suutareitta
instruktiivi	–	suutarein
komitatiivi	–	suutareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suutari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

keskiaikainen ruotsalainen laina^[1]

1. jalkineiden valmistaja tai korjaaja

2. Tinca tinca, kalalaji

3. Monochamus sutor, hyönteinen

4. räjähtämätön ammus

↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).