suutari

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Suutari


Suomi[muokkaa]

Suutari

Substantiivi[muokkaa]

suutari (6)

  1. jalkineiden valmistaja tai korjaaja
  2. (eläintiede) särkikala (Tinca tinca), jolla on leveä vihreä selkä ja korkea sivuilta litteä vaaleahko ruumis. Usein kookkaaksi kasvava kala, jota esiintyy eteläisen Suomen rehevissä sisävesissä ja rannikkojen murtovesissä
  3. (eläintiede) Monochamus sutor, eräs sarvijäärä
  4. (arkikieltä) räjähtämättömäksi jäänyt kranaatti tai muu ammus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuːt̪ɑri/
  • tavutus: suu‧ta‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suutari suutarit
genetiivi suutarin suutarien
suutareiden
suutareitten
partitiivi suutaria suutareita
suutareja
akkusatiivi suutari;
suutarin
suutarit
sisäpaikallissijat
inessiivi suutarissa suutareissa
elatiivi suutarista suutareista
illatiivi suutariin suutareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suutarilla suutareilla
ablatiivi suutarilta suutareilta
allatiivi suutarille suutareille
muut sijamuodot
essiivi suutarina suutareina
translatiivi suutariksi suutareiksi
abessiivi suutaritta suutareitta
instruktiivi suutarein
komitatiivi suutareine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

pikasuutari, puusuutari, rajasuutari suutarinkielo, suutarinliike, suutarinlohi, suutarinverstas

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).