suu- ja sorkkatauti

Suomi

Substantiivi

suu- ja sorkkatauti (5-F)

1. erittäin tarttuva, invalidisoiva ja tapauksittain hengenvaaralliseksi yltyvä eläinten virustauti, jota esiintyy etupäässä naudoilla ja sioilla, mutta joka voi (poikkeuksellisesti) tarttua myös ihmiseen
2. (arkikieltä, leikkimielinen) ihmisen enterorokko

Käännökset

1. tauti

azeri: ayaq və ağız xəstəliyi, dabaq englanti: hoof-and-mouth disease espanja: glosopeda f. hollanti: mond-en-klauwzeer n.

ruotsi: mul- och klövsjuka yl. saksa: Maul- und Klauenseuche f. turkki: şap uzbekki: oyoq va og'iz kasalligi

2. enterorokko

Ks. enterorokko

Etymologia

• [1] taudin ulkoisesti näkyvimpien oireiden esiintymispaikkojen mukaan
• [2] tavallisesti harmittoman ihmistaudin näkyvien oireiden keskittymisestä pääasiallisesti vastaaviin ruumiinosiin kuin vaarallisessa eläinsairaudessa

Aiheesta muualla

• suu- ja sorkkatauti Tieteen termipankissa