surmaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
surmaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä surmata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | surmaava | surmaavat |
| genetiivi | surmaavan | surmaavien (surmaavain) |
| partitiivi | surmaavaa | surmaavia |
| akkusatiivi | surmaava; surmaavan | surmaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | surmaavassa | surmaavissa |
| elatiivi | surmaavasta | surmaavista |
| illatiivi | surmaavaan | surmaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | surmaavalla | surmaavilla |
| ablatiivi | surmaavalta | surmaavilta |
| allatiivi | surmaavalle | surmaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | surmaavana | surmaavina |
| translatiivi | surmaavaksi | surmaaviksi |
| abessiivi | surmaavatta | surmaavitta |
| instruktiivi | – | surmaavin |
| komitatiivi | – | surmaavine |