suren

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suren

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä surra

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suren

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä surema